Mystic Life
Intro
Kun katsot maalausteni maailmaan
Saat palan sydäntäni,jos otat sen vastaan
Näet sieluni pienimpiin onkaloihin, jos uskallat kurkistaa
Ovet ovat avoinna paratiisiini: iirikset, pionit, liljat
tuoksuen sinua syleilevät.
Kedon kukat hyväillen kuiskivat, salaisuuksiaan.
Aistit terälehtien hennon kosketuksen, äkkiä pieni perhonen,
luoksesi saapuu kuin kertoen: hetkeen nyt tartu, ihminen.
Johanna Oras
Life is A Mystery
Yksi taiteilijan intohimoista on ylittää itsensä, kerta toisensa jälkeen. Luoda monitasoinen haasteellinen kompositio; teos joka on samanaikaisesti hillitty mutta puhutteleva. Työn taustalla on ihmisen ikuinen halu hallita; käyttää valtaa. Kautta historian sorrumme samoihin virheisiin.
Esirippu on vedetty syrjään; pöytä on täynnä symboliikkaa. Hedelmävati pulppuaa elämän lähteestä; viinipullo, ruusu ja sormus kertovat rakkaudesta. Granaattiomenat laulavat intohimosta, kompassi näyttää suuntaa. Ja pieni ripaus kotimaisuutta; mariskooli ja marmeladi…
Kynttelikössä palaa seitsemän kynttilää; se on maaginen täydellisyyden luku. Ja lattialla on Aladdinin taikalamppu, jota hieromalla kolme toivettasi toteutuu. Toivo viisaasti – sillä elämä on arvoituksista suurin!
I Surrender
Esteetikkona seuraan muotia ja erilaisia ajan ilmiöitä hyvinkin tarkkaan. Rakastan eri muotihuoneita ja niiden luomuksia; muotinäytökset ovat spektaakkeleita – suuria performansseja – ja niistä usein inspiroidun.
Tässä teoksessa asetelma on liikkeessä ja koskettimet kurottavat kohti taivaita kuin elämän portaat. Valkoinen lippu on Louis Vuittonin symboleilla koristeltu – se liehuu tuulessa ja julistaa: minä antaudun!
Musiikki on läsnä, onhan liike mukana, kuuletko biisin?
Tunnistatko sen?
Like a Candle in the Wind
Niinkuin samannimisessä laulussa, tässä työssä on kyse jäähyväisistä. Olin perheineni päättänyt muuttaa takaisin Suomeen etelä-Ranskasta, jossa olin asunut ja työskennellyt kahdeksan vuotta. Tämä on viimeinen työ, jonka maalasin Ranskassa – ja siksi siinä on lähdön haikeutta ja kaipausta.
Mutta jokainen lähtö on askel kohti uusia tuulia ja vaikka sanoinkin silloin “Au revoir, Cagnes-sur-Mer”, tiesin myös että tulen palaamaan, monta kertaa.
Mustaa valkoisella
Elokuvat ovat minulle valtava ja jatkuva innoituksen lähde – katson niitä paljon, niin uusia mainstream-filmejä, riippumattomia indie-elokuvia kuin vanhoja mustavalkoisia klassikoitakin.
Taidemaalari voi elokuvaajan voi leikkiä väreillä – mutta aivan yhtä hyvin, myös värittömyydellä. Tässä työssä halusin tutkia, mitä tapahtuu kun eri struktuurit ja kuosit kohtaavat.
Kuuletko seeprantaljan ja papukaijatulppaanin vuoropuhelun?