Sivellin, joka soi Suomelle

“Kaikki tämä kankaalle luotu ihme hedelmöityi suomalaisessa metsässä. ”

Vaelsin vihreissä sammalmättäissä, kohti kirpeitä karpalosoita, tunsin vanamon huumaavan tuoksun, näin tuhannet tuikkivat metsätähdet ja polvistuin polun reunamille. Mieleni oli inspiroitunut. Pohdin; mistä me suomalaiset tulemmekaan, keitä me oikeastaan olimme ja mikä on meidän perintömme maailmalle?

En olisi vielä kaksi vuotta sitten uskonut kuinka Kalevala – tuo kaikkien eeposten äiti – veisi minut matkalle minuuteen, ihmisyyteen.

Olen aina rakastanut tarinoita, mytologiaa ja symboliikkaa ja kuitenkin väistänyt kalevalaista runomittaa ja samalla sen tarunhohtoista kerrontaa. Ja niin metsän kautta ideat kiirivät kohti suomalaisuuden syntyä ja kansallistarinoidemme syöveriä.

On tunnettava historiaansa, jotta voisi löytää vastauksia tulevaisuuteen.

Johanna Oras

Kohtaaminen


 

Nyt mielessäni kamppailivat pyhä, kalevalainen karhu syntyloitsuineen ja Suomemme symboliksikin valittu voimaeläin, leijona.

Karhu, joka körmyytteli itäisiltä mailta kansalliseläimeksemme ja pitkin läntistä kuningasväylää majesteetillisesti askeltava leijona, asettuivat suomalaiseen sekametsän siimekseen vaivatta.

Sivellin liikkui kankaalla kuin tanssin pyörteissä, kuin säveltäjän soinnut muodostui veto vedolta maalauksellinen sinfonia. Maalauksessa soi lavatanssien kaiku kuulakkaassa kesäyössä ja oksalla livertää mustarastas vierelläsi. Ja niin tuli polkua pitkin Suomemme Neito ja istahti kivelle kohtaamaan Karhun sekä Leijonan.

Halusin voimaa, mytologiaa sekä vahvan viestin. Kysymyksiä sinkoili kankaalle yhtä lujasti kuin sivellin sivalsi maalia, kerros kerroksen perään. Olin hurmoksessa.

Suomineidon katse on vaativa, uhmakas ja sisukas. Minä olen Suomi; täynnä menetyksiä, tuskaa ja kaipausta. Silti olen tyyni, lempeä ja kujeilevakin. Historiani on hionut minusta vahvan, voimakkaan ja itsenäisen. Silmissäni voit nähdä ne tuhansien vesien laineet ja sinitaivaan korkeuksiin kurottavan kirkkauden.

Kädessäni on merkki uudestisyntymisen ja voimaantumisen. Minä olen valmis: uudistun, nousen ja otan askeleen.

Mitä tekevät Karhu ja Leijona?

Karhun synty

Missä Ohto synnytetty,
mesikämmen käännytelty?

Kuun luona, tykönä päivän,
otavaisten olkapäillä.

Sieltä on maahan laskettu
hihnoissa hopeaisissa
kultaisissa kätkyissä.

– Kalevala, Suomen kansalliseepos


 

Suomen leijona herää eloon

Suomen vaakuna on maamme toinen virallinen tunnus, joka esiintyy valtiolipuissa, tasavallan presidentin lipussa ja jota saa käyttää mm. valtioneuvosto, ministeriöt, puolustusvoimat, Korkein oikeus ja Suomen pankki.

Mietin, mitä tuo kautta aikain lipuissa ja vaakunoissa käytetty myyttinen kissaeläin viestittää? Mistä se tulee ja minne se on menossa?

Mielesssäni tuo ylväs kissapeto heräsi eloon, nykyaikaisena voiman ja rohkeuden symbolina. Valkeat ruusut puhkesivat kukkaan ja kuulen minun leijonani karjuvan rauhan sanomaa; näen sen katsovan tulevaisuuteen, tietoisena menneestä – mutta valmiina uuteen.


 

Suomen joutsen

Joutsenen historia on täynnä symboliikkaa; sen on katsottu viestittävän Kristuksen kärsimyksestä. Pitkäkaulainen lintu, jota ei saa vahingoittaa. Joutsen, joka näkee tulevaisuuteen ja toimii viestinviejänä tuonpuoleiseen. Sarasvatikin, hindulainen oppimisen ja viisauden jumalalatar, ratsastaa joutsenella.

Joutsen on Suomen kansalliseläin – mutta minulle on aina ollut tärkeä H.C. Andersenin “Ruma Ankanpoikanen”, joka lienee maailman tunnetuin joutsen. Pikkutyttönä en tuntenut itseäni kauniiksi – olin syrjitty, en kuulunut joukkoon. Mutta tuo satu antoi minulle lohtua ja voimaa; jonain päivänä minäkin voin nousta siivilleni ja loistaa kuten kaunein joutsen.

Minun joutseneni viestittää vapautta, jota ei koskaan saa ilmaiseksi ja toivoa. Joutsen levittää siipensä ja kertoo meille laulun sanoin, kuinka “elämä on ihanaa, kun sen oikein oivaltaa”.


 

Ilmatar

Rakastuin tuohon ihanaiseen eteeriseen Ilmattareen, joka niin kevyesti keinutteli kehoaan maailman alkumeren laineilla, vailla suuren suurta huolta huomisesta. Hän ei myöskään ollut kovin kiireinen maailman luomisensa kanssa; ei aikataulua eikä deadlinea. Hän odotteli inspiraatiota.

Ilmatar oli kuin taiteilija ,joka piteli palettia povellaan. Ja niin paletista liukuivat värit kohti maailman luomista ja tekivät sekoituksistaan suuren ihmeen. Näin minä sen kaiken koin, kun hahmottelin vedoilla veden valtiatarta.

Kun sinisyyden sävyttämä veden äärettömyys, ympärillään valkoisena hohteleva silkki antautuu virran vietäväksi maalauksessa, pintaan nousee kuohahdus tunteita; siniristilippumme.

Ja sitten kultainen muna on juuri putoamaisillaan; Ilmatar, kukkaseppele päässään, veden kannatellessaan ja hyväillessään hänen ihonsa pintaa.

Nainen, joka loi minun Suomeni…


 

Sampo

Tuo taottu unelma; suomalaisen mytologian Graalin Malja, ihmisen elämän tuoja, rikkauksien runsaudensarvi.

Kun tutustuin Sampoon ja sen erilaisiin tulkintoihin, hämmästyneenä huomasin, että kunnollista kuvaa ei Sammosta ole. Taiteilijat ovat jostain syystä väistelleet kuvaamasta tuota ihmettä, joten päätin haastaa mielikuvitukseni ja taitoni takomaan taikavoimaisen Sammon, siveltimeni voimalla.

Minun Samponi uhkuu salaperäistä voimaa; sen sisälle kätkeytyy perimämme ja sielumme. Se säkenöi. Se hehkuu. Se vyöryttää haaveemme ja toiveiden täyttymyksen käsiemme ulottuville. Se on elämän lähde ja viisasten kivi. Se on runsauden ehtymätön virta. Se on taivaan kannattaja ja ikuinen kullan kimallus. Minun Samponi on elämä itse.

Paljon on käyty keskustelua, kuinka juhlistamme Suomeamme. Julkisuudessa ovat olleet kovin miehiset aiheet. Ne ovat olleet kaikki mahtavia esimerkkejä maamme historiasta.

Taiteilijana ja naisena haluan antaa maalauksellisen lahjan upealle satavuotiaalle Suomen Neidolle.


 

The Golden Girl

The Golden Girl on moderni versio Ilmarisesta, joka takoo itselleen kultaisen naisen. Tämän päivän Ilmarinen takoisi itselleen kuuman hottiksen – täydellisen ja muokatun vartalon omaavan neitokaisen, joka kuitenkin on niin tyytyväinen itseensä ja muotoihinsa, että katselee Applestaan mieluiten itseänsä ja postaa kuviaan maailmalle uusien kuumempien seuraajien toivossa, vähät välittäen koko Ilmarisesta.

Toisaalta – kun Ilmarinenkin haluaa ottaa kuvaa täydellisestä neidostaan, niin kuka ilmestyykään screenille: ah, ihanainen Suomiluomukaunotar, joka siellä viljapellon laidassa tähyilee komeaa urostaan saapuvaksi


 

Joutsenlaulu


 

Joutsenlaulu on symbolinen maalaus Suomesta; neidosta, joka kesyttää villijoutsenen tai haluaa hoivata haavoittunutta kansallislintuamme.

Taustalla legendaarinen Suomen Joutsen lipuu kuin aavelaiva aamu-usvan keskeltä tuomaan sanomaa; tahtoisit olla niin kuin silloinkin, kun peityit huntuun valkoiseen ja tuska laimenee tai miten vaan…

This is Finland


 

Halusin tehdä ylistyksen suomalaisuudelle, asetelmallisin keinoin, ja mikä onkaan lopputulos: teos näyttää siltä kuin se olisi absurdi poptaiteen alttari!

Tämä maalaus on täynnä muistoja niiltä muutamalta kesältä kun saimme näyttää Suomemme parhaita puolia ulkomaalaisille ystävillemme.

Ja parhaat palat halusin kerätä tähän. Kaikkeen tähän he rakastuivat ja tässä ne ovat: tunnetta täynnä!

Vapaus


 

Kun puhumme isänmaastamme tai äidinmaastamme, on vapaus yksi tärkeimmistä – ellei jopa tärkein asia – jonka lähes kaikki mainitsevat. Siksi halusin lähestyä aihetta voimakkaan ja puhuttelevan teoksen kautta.

Niin useasti vertaamme sieluamme taivaalla liitelevään lintuun. Mutta myös tuli on vapauden mahtipontinen symboli. Tuli tuo tullessaan valon ja intohimon.

Halusin kuvata tuon tärkeän vapauden tunteen, joka syntyy intohimosta, palavasta halusta muuttaa maailmaa paremmaksi. Sytytin siveltimeni palamaan ja annoin roihuavan liekkini valaista tietäni, kuten esiäitini aikoinaan ovat raivanneet tiensä aina kohti parempaa tulevaa.

Eläköön maailmoja syleilevä palava sydän!

Paetkoot pahuus ja tarinoiden pedot, pimeyden valtiaat sekä tuhoavat voimat. Myrskyn jälkeen taipuu iltarusko kauneimpaan loistoonsa. Seesteisyys ja rauha yhdessä tulipunaisena hohtavan taivaanrannan peilatessa maailman kauneimman veden pintaa.

Tämä vapauden roihuava tuli; valaise viisaasti ja lämmitä liekilläsi, kulje kanssani niin että näkisin.